8. On se vaan hieno!

Tänäänkin siis katkema, johon olen kokonaisuudessaan aika tyytyväinen. Menen siinä yhdellä ihanalla hevosella, Otolla. Päivätty tämä on 19. maaliskuuta 2015. Kirjoitan siinä seuraavasti:


" Tänään postaan myös herkullisista ruoka annoksista viikon ajalta.. nam. Moni varmaan mietii miksi yleensä kirjoitan aikas vähän ja sekin painottuu juuri torstaille. Miksikö, no.. itseasiassa mulla on tosiaan aina torstaisin oma tunti, ja sen takia on helpoin ja ehkä tällä tavalla yksinkertaisin itselle, kun ei niin tarvitse miettiä, mistä sitä postaisi. Normi settiä siis taas tänään. Ennen sitä kuitenkin haluan ilmoittaa taikka ennemminkin kertoa, että tänään juuri äsken ilmoittauduin tämän kauden ensimmäisiin harrastusmielessä starttaamiini kilpailuihin. Köh, ette pääse vieläkään näkemään esteratsastusta, musta taitaa olla tulossa täti. Siis ihan kouluratsastuskilpailuihin. Menen He B:0 2009 - ohjelman, joka on omasta mielestä juuri itselle sopiva.

Tänään siis mulla oli tavanomaisesti valmennus ja aiheena oli vastataivutus. Menin sitten tallille ja katsoin listat. Minulle oli laitettu Otto, josta sainkin tänään oivan kouluratsun. Otolla on tärkein apu paino, joten aloin jo karsinassa suunnittelemaan, kuinka saan siitä tukevan ja varman, jotta tehtävä onnistuisi. Joten päästyämme maneesiin tuli yksi ongelma. Multa puuttui jalustinkumi, enkä edes ymmärrä, miten juuri minulta aina puuttuu osia. Kumin löydyttyä kiipesin selkään ja aloin pikapikaa verryttelemään, jotta saisin sen ajoissa vertyneeksi ja voisin aloittaa tehtävän. Aloitin alkuverryttelyn reippaalla käynnillä ja ohjat käteeni otettua rupesin heti taivuttelemaan. Suunnitelmani istunnasta oli selkeä. Suora hyvä ryhti, kanna kädet ja pää sekä paino piste keskellä satulaa. Suunnitelma toimikin kohtuullisen hyvin. Alkuverryttely tehtiin molempiin suuntiin askellaji-vapaana, eli ei ollut pakko mennä tiettyä askellajia, vaan sai päättää, mitä halusi tehdä. Se oli rentoutumisen kannalta hyvä asia. Sain suunnitelman ansiosta Oton aika rennoksi alkutunnista jo, ja se laukkakin sujui jotenkin. Ehkä jalkoihin oisin saanut kiinnittää enemmän huomiota. Otin vain laukat molemmissa päädyisssä, jotta sain kunnolla sen takapään toimimaan. Itse tehtävänä oli tehdä uran sisäpuolella voltit ekan kierroksen käynnissä ja sen jälkeen voltit ravissa, mutta minähän en tajunnut kysyä montako volttia riitti, ja siksi teinkin varmaan kymmenen ympyrää, ja meinasin jäädä muiden alle, jotka tulivat jo ravissa. Tässä vaiheessa menimme vasemmassa kierroksessa. Itseasiassa tehtävä oli aika helppo, kun alla oli opetusmestari! Omat avut olivat vähän hakoteillä, mutta, onneksi Otto on sen verran yritteliäs hevonen, joka yrittää aina miellyttää ratsastajaa, korjasi itse liikkeet kohtalaisen oikeaoppisiksi,  joka vähän auttoi. Sama toistettiin toiseen suuntaan. Kun viime viikolla mainitsin, että se sulkutaivutus ei sujunut millään, tänään teimme sitä vahingossa Oton kanssa. Ei meidän pitänyt, mutta saatiimpahan kehuja hyvistä sulkutaivutuksista, kunnes korjasin hepan toisin päin ja aloitin tekemään sitä vastataivutusta ja kyllähän se sieltä. Loppuverkassa sain hepan ihan alas ja sen tein vain rauhallisella keventelyllä ja sitten vain siirsin käyntiin. Otto oli varsin hyvä. 

Sunnuntai se taisi olla kun söin jäätelöä ja herkullista mustikka-smootieta, nam. Tiistaina maistelin suklaa vohveleita, mutta se oli sen verran myöhhän, sekä mulla ei ollut kameraa mukana joten se sai nyt jäädä. Tänään tein itselleni sairaan hyvää smootieta kouluun mukaan.

Otin myös tallilta tullessani järkkärillä auton ikkunan läpi hienoja maisema kuvia! ( Kääk, näissä tais tarkennus vähän kusasta.. ) "

Tälläinen katkelma tällä kertaa.